Glaukooma on hitaasti ja salakavalasti etenevä näköhermon sairaus, johon ei ole kokonaan parantavaa hoitoa. Glaukooman aiheuttamat vauriot silmien hermosäikeisiin ovat pysyviä, mutta taudin eteneminen on hidastettavissa tai pysäytettävissä silmänpainetta laskemalla.

Glaukooma oireilee yleensä vasta, kun tauti on jo tehnyt tuhojaan näköhermoon. Tämän vuoksi säännölliset silmätarkastukset ovat ratkaisevassa asemassa glaukooman etenemisen pysäyttämisen ja näkökyvyn säilyttämisen kannalta.

– Glaukooman kaksi tärkeintä riskitekijää ovat kohonnut silmänpaine ja korkea ikä. Jokainen alas saatu elohopeamillimetri silmänpaineessa hidastaa taudin etenemistä. Sokeutumisen riski kasvaa taudin edetessä, silmäkirurgi Mika Harju kertoo.

Pelkkä näöntarkkuusmittaus ei kuitenkaan riitä paljastamaan glaukoomaa riittävän varhain, sillä glaukooma syö näkökykyä ensin näkökentän reunaosista. Pitkälle edenneessä glaukoomassa sairastuneelle voi kehittyä putkinäkö, vaikka näöntarkkuusmittauksissa keskeinen näkö on vielä hyvä. Liikenteessä hoitamaton glaukooma on iso riskitekijä, sillä kapeutunut näkökenttä voi estää esimerkiksi suojatielle astuvan jalankulkijan havaitsemisen.

Säännöllisillä silmälääkärin tarkastuksilla voidaan edistää varhaista diagnoosia ja ehkäistä pahimmillaan näkökyvyn menettämiseen johtavan sairauden eteneminen. Ikääntymisen myötä yleistyvän glaukooman ennuste on sitä parempi, mitä varhaisemmassa vaiheessa se todetaan.

– Silmän terveyttä olisi hyvä alkaa tarkkailemaan 45 vuoden iästä alkaen erityisesti silloin, jos lähisuvussa on esiintynyt sairautta. Perintötekijät lisäävät alttiutta sairastua glaukoomaan, Harju kertoo.

Mika Harju, silmäkirurgi

Paineet alas

Diagnoosin jälkeen glaukoomaa hoidetaan alentamalla silmänpainetta silmätipoilla, laserhoidolla tai järeimpänä hoitomuotona leikkauksella.

– Nyrkkisääntönä painetta alennetaan 25–30 % lähtötilanteesta, mutta jos tauti jatkaa etenemistään, painetta alennetaan lisää, Harju sanoo.

Hyvän hoitovasteen edellytys on silmänpaineiden säännöllinen seuranta.

– Taudin etenemisen arvioinnin tukena käytetään näkökenttätutkimuksia ja silmänpohjan kuvantamismenetelmiä, ja jos hoidot tehoavat hyvin, mittausväliä voidaan pidentää puolesta vuodesta vuoteen tai vielä pidemmäksi, Harju sanoo.

Glaukooman hoitoon on olemassa kotimittareita, joiden avulla potilas voi seurata hoitovastettansa myös hoitokertojen välillä.

– Kotiseuranta kontrollien välissä antaa välittömän palautteen ja potilas osaa hakeutua hoitoon ajoissa, jos paineet eivät ole tavoitelukemissa. Näin esimerkiksi mahdollinen leikkaustarve silmätippojen tai laserhoidon ollessa riittämättömiä havaitaan jo varhaisessa vaiheessa. Lisäksi tieto oman sairauden kehittymisestä luo turvallisuuden tunnetta ja vähentää huolta, Harju kertoo.