Marjut oli seitsemän vuotias, kun hänellä diagnosoitiin tyypin 1 diabetes.

– Muistan, että odotin koulun alkua todella paljon, ja kun se koulu sitten alkoi, olin aivan kamalan väsynyt. Koko ajan myös janotti ja pissatti. Lopulta en jaksanut enää edes koulusta kotiin kävellä, jolloin terveyskeskuksen pissanäytteen kautta minut kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan, Marjut muistelee 50 vuoden takaisia tapahtumia.

Pikkutyttö suhtautui diagnoosiin kevyesti.

– Taisin olla vain tyytyväinen, että sain insuliinia ja oloni helpotti. Olin niin innoissani koulusta, että päätin hoitaa sairautta hyvin. En halunnut olla päivääkään poissa. Enkä ollut.

Hoitohenkilökunta oli kannustavaa, mutta ympäristön asenteet saivat Marjutin uhmakkaaksi.

– Hoitavat aikuiset olivat kannustavia ja tulin vakuuttuneeksi siitä, että kun sairautta hoitaa asiallisesti ja elää terveellisesti, sen kanssa pärjää hyvin. Silti ihan tavallisten ihmisten keskuudessa muistan kohdanneeni päivittelyä ja kauhistelua, etten varmaan elä yli 30-vuotiaaksi. Uhmapäisenä päätin todistaa toisin, ja nyt olen kohta 60.

Diabetes kulkee elämän mukana

Diabetes on ollut läpi vuosikymmenten luonteva osa Marjutin arkea.

– Kouluttauduin lastenhoitajaksi, jossa olen selvinnyt läpi influenssakausien ja vatsatautien ilman sairasteluja. Terveellinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta ovat pitäneet minut hyvissä voimissa. Monipistoshoidon kehittyminen mahdollisti minulle myös kolmen lapsen syntymän, nainen kertoo kiitollisena.

Viiteenkymmeneen vuoteen mahtuu kuitenkin myös raskas jakso.

– 10 vuotta sitten minulla oli pahoja ongelmia munuaisten kanssa, meinasin menehtyä siihen. Kuntoani hoidettiin vuoden päivät. Se on ollut elämäni raskain ja epätoivoisin ajanjakso.

Siitä kuitenkin selvittiin.

– Lopulta elämä lähti rullaamaan eteenpäin, paranin ja pääsin takaisin työelämään. Tänä vuonna olen saanut insuliinipumpun, joka on aivan hittijuttu, Marjut iloitsee.

Pumppu on tuonut lisää vapautta.

– On hienoa, kun uudet hoitomuodot mahdollistavat vapaamman syömisen, vaikka tiukkuus ei varsinainen rasite minulle koskaan ollutkaan, Marjut juttelee.