Valtion virastotalo Turussa kuhisee, kun parisataa unesta kiinnostunutta turkulaista etsii paikkaansa unilääkäri Henri Tuomilehdon ”Hyvä uni saapuu Turkuun” -luennolla. Auditorio täyttyy ihmisistä jo hyvissä ajoin ennen tilaisuuden alkua. Väkijoukosta päätellen uni ei katso ikää, eikä sukupuolta. Maltillisesti markkinoitu tilaisuus vetää ihmisiä parikymmpisistä eläkeikäisiin.

15 vuotta unihäiriöiden parissa työskennellyt dosentti, unilääketieteen erikoislääkäri Henri Tuomilehto avaa tilaisuuden kysymällä yleisöltä, kuinka moni on edes joskus herännyt virkeänä ja saa vastaukseksi naurun purskahduksia. Yleisön reaktio tukee Tuomilehdon väittämää: puolet työikäisistä suomalaisista on pääsääntöisesti väsyneitä.

Selittäviä tekijöitä suomalaisten kasvavaan univajeeseen lääkäri hakee muuttuneesta toimintaympäristöstä. Samanaikaisesti kuin vuorotyö ja matkustaminen häiritsevät päiväeläimeksi syntyneen ihmisen vuorokausirytmiä, tahti vapaa-ajalla kiihtyy. Vuorokauden tunnit eivät kuitenkaan lisäänny.

Paradoksaalisesti yhtä aikaa uniongelmien yleistymisen kanssa unesta saatavaa virtaa tarvitaan työelämässä yhä enemmän. Tietotyö lisääntyy, ja kognitiivinen päättely kuormittaa fyysistä työtä enemmän. ”Pelkällä haukkarilla ei enää pärjää”, Tuomilehto kiteyttää. Univaje nakertaa myös työssä menestymisen uudeksi mittariksi noussutta tunneälykkyyttä, harva jaksaa väsyneenä olla se empaattisin versio itsestään.

Tuomilehdon mukaan ongelmallisen tilanteesta tekee se, että ihmiset eivät tunnista univajetta.

”Ei ole normaalia olla väsynyt 3-4 päivää viikossa. Jos joka päivä väsyttää, siihen on jokin syy, mikä selviää tutkimalla”, unilääkäri herättelee.