Ville-Veikko eli ruuhkaisia vuosia IT-alalla ja sinnitteli kivun kanssa kymmenen vuotta, ennen kuin peli oli pakko viheltää poikki.

– Kivut alkoivat vähitellen ja tulivat sykleissä. Ravasin lääkärissä, mutta selittäjää ei löytynyt. Lähdin vastaanotolta aina vain uuden lääkereseptin ja sairausloman kanssa, joita en koskaan pitänyt. Olin työnarkomaani ja sinnittelin töissä kovissakin kivuissa, Ville-Veikko kertaa mennyttä.

Vuonna 2010 tilanne kärjistyi.

– Olin enemmän kipeä kuin terve. Mielialani heittelivät ja olin ärtyisä. Kipulääkitys oli ajoittain kova, mikä sai minut aivan zombiksi. Lopulta pääsin magneettikuvaukseen, jossa 10 vuotta piilossa ollut pullistuma lopulta paljastui. Sain välittömästi lähetteen leikkaukseen.

Leikkaus onnistui hyvin, mutta kivut jäivät.

– Pullistuma oli niin suuri, että se oli katkaissut hermoradat niskastani. Tämä tarkoittaa, että kivut jäivät kaverikseni loppuiäkseni, Ville-Veikko kertoo.

Pala oli kova purtavaksi.

– Pääparkani ei kestänyt todellisuutta. Maailmani romahti vuoden 2011 maaliskuussa. Minulla todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö ja epävakaapersoonallisuushäiriö.

Nykyisin kivut ja mielenterveys kulkevat käsikädessä.

– Kun pää voi hyvin, myös kipujen kanssa jaksaa paremmin. Kun mieli on maassa, huomio kiinnittyy enemmän kipuihin. Toisaalta olen elänyt kipujen kanssa niin pitkään, että kivuton päivä on käsitteenä minulle jo aivan tuntematon. Jos joku päivä en tuntisi kipua, luulisin varmaan kuolleeni, Ville-Veikko naurahtaa.

Kipu tuntuu puutumisena, tunnottomuutena, sähköiskuina ja kusiaisina juoksentelemassa ihon alla.

– Eniten ärsyttää se, että kipu on jokapäiväistä. Toisaalta olen kiitollinen siitä, että välillä on myös lievempiä jaksoja.

Ville-Veikko jaksaa kipua elinkumppaninaan päivästä toiseen lääkkeillä, ammattiavulla, vapaaehtoistyöllä, huumorilla ja silkalla sisulla.

– Olen löytänyt itselleni mielekästä ja merkityksellistä tekemistä, jonka avulla saan ajatukset pois kivuista. Toimin kolmannella sektorilla kokemusasiantuntijana ja vedän paljon ryhmiä sekä mielenterveys- että kipupuolella, mies kertoo.

Ville-Veikko kannustaa kivun kanssa kamppailevia etsimään sisulla mielekkyyttä elämään, vaikka kipu vetääkin matalaksi.

– Lopulta kaikki ajatus pois kivusta on kotiinpäin. Kipulääkkeistäkään ei kannata tinkiä, sillä vuosien kokemuksella voin taata, että kivun kanssa sinnittely ei tee kenestäkään jalompaa ja parempaa ihmistä. Riittävää kipulääkitystä on oikeus ja kohtuus vaatia, Ville-Veikko rohkaisee.

Tiesitkö, että…?

• Arviolta yli miljoona suomalaista kärsii pitkittyneestä kivusta.
• Kipu luokitellaan krooniseksi, kun se on jatkunut yhtäjaksoisesti yli kuuden kuukauden ajan.
• Kipu voi olla joko kudosvauriosta tai hermovauriosta johtuvaa. Aina aiheuttajaa ei löydetä.
• Kroonista kipua voidaan hoitaa muun muassa kipulääkkeillä, masennus- ja epilepsialääkkeillä, fysikaalisella hoidolla ja akupunktiolla. Masennuslääkitystä ei käytetä mielialavaikutusten vuoksi vaan siksi, että ne hidastavat kipuviestin kulkeutumista aivoihin.

Lähteet:
Suomen kipu ry
Terveyskirjasto