Jutta sai ADHD-diagnoosin vähän yli kolmikymppisenä, kun päättyneiden työsuhteiden määrä sai työvoimatoimiston neuvojan mietteliääksi.

– En osannut itse epäillä ADHD:ta lainkaan, sillä elämä ADHD-oireiden kanssa oli minun normaalini. Kun työkkäri alkoi tulla turhan tutuksi, neuvoja ehdotti että lähdemme selvittelemään keskeytyneiden projektien syitä, Jutta muistelee. 

Neuropsykiatrinen tutkimustaival oli pitkä, ennen kuin lapsuuden oppimisvaikeuksien, aikuisuuden arkisten askareiden ja ajanhallinnan haasteiden sekä muutoshakuisuuden selittäjäksi paljastui ADHD. 

– Olin aina saanut työpaikan helposti, mutta mielekkyys hävisi todella nopeasti. Kiinnostuksen hiipuminen tekemiini asioihin aiheutti isoa haittaa elämässäni. En pystynyt kiinnittymään oikein mihinkään. Lisäksi lähdöt ovat aina olleet minulle vaikeita, sillä kännykkä, lompakko ja avaimet ovat aina hukassa. Jatkuva tavaroiden etsiminen ja myöhästely puolestaan ovat aiheuttaneet kiukunpuuskia, Jutta kuvailee ADHD-oireitansa.

Ymmärrys syistä impulsiivisuuden ja ailahtelun taustalla oli käännekohta elämässä.

– Ilman diagnoosia olisin edelleen tuuliajoilla. Kun tiedostan haasteeni, osaan auttaa itseäni paremmin. Kun ymmärrän, miksi tavarani ovat aina hukassa, en syyllistä itseäni vaan pakkaan kamppeeni edellisenä päivänä valmiiksi ehkäistäkseni myöhästelyni, Jutta antaa esimerkin.

Jutalle paras hoito on ollut nimenomaan ymmärryksen lisääminen.

– Lääkityksellä saadaan erityisesti lasten parissa erittäin hyviä tuloksia ja itsekin käytin lääkkeitä jonkin aikaa. Lääke toimikin häkellyttävän hyvin, yhtäkkiä ajatukset eivät olleetkaan päässä samanaikaisesti sikin sokin, vaan ne järjestäytyivät uudelleen jonoksi ja tulivat päähän yksi kerrallaan. Lääke auttoi minua keskittymään opiskellessani uuteen ammattiin, mutta muuten koin sen vaikuttavan persoonaani turhan paljon ja nykyisin pärjään ilman lääkehoitoa. Olen niin tottunut siihen, että aivoissa suhisee, nainen naurahtaa.

Jutta Peltonen-Hannus, 42

Itsehoidolla ja oikealla ammatinvalinnalla pysyvyyttä

Diagnoosin jälkeen Jutta kouluttautui lähihoitajaksi ja neuropsykiatriseksi valmentajaksi. Nykyisin hän työskentelee ADHD-lasten kanssa. Tällä kertaa motivaatio ei ole hiipunut.

– Tyypillisesti ADHD-potilaalla kiinnostus säilyy, kun työ on mielenkiinoista ja omiin toimintatapoihin on mahdollisuus vaikuttaa. Minulla on nykyisin aivan loistava esimies, joka antaa minun olla luova ja käyttää vahvuuksiani työssäni.

Jutta näkeekin ADHD:n myös vahvuutena.

– Minulla on paljon ADHD-ystäviä, ja koen yhteisenä nimittäjänämme suvaitsevuuden, luovuuden ja rohkeuden. Kun oman käytöksen ymmärtää ja oireet kanavoi oikein, ADHD voi olla myös voimavara!

Tiesikö, että…?

  • ADHD on lyhenne sanoista Attention–Deficit–Hyperactivity Disorder, mikä tarkoittaa tarkkaavuus-ylivilkkaus-häiriötä.
  • ADHD on synnynnäinen ja vahvasti periytyvä kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö. Toisinaan diagnoosi tehdään vasta aikuisena, mutta tauti ilmenee aina jo lapsuudessa. 
  • ADHD ei ole käytöshäiriö vaan tarkkaavaisuuden ja ylivilkkauden häiriö, mikä altistaa muun muassa impulsiivisuudelle ja elämyshakuisuudelle.