Aila Hänninen, 65, muistelee jalkojensa olleen levottomat jo lapsena.

– Muistan kärsineeni paikoillaan olosta jo koulussa. Jalat olisivat halunneet juosta, kun piti istua oppituneilla. Tämä aiheutti tahatonta sätkimistä penkillä. Nuorempana oireiluun ei liittynyt kipua, se tuli mukaan kuvioihin vasta iän myötä, Aila kertoo.

Levottomista jaloista vitsaillaan usein, mutta kyseessä on ihan oikea sairaus.

– Viime vuosina levottomat jalat -oireyhtymä on tunnustettu neurologiseksi sairaudeksi. Levottomat jalat aiheuttaa vakavia, elämänlaatua heikentäviä unihäiriöitä ja on yhtä yleinen kuin migreeni, mutta tietoisuuden puute niin terveydenhuollon ammattilaisten kuin kansalaistenkin keskuudessa saa vitsailemaan ja vähättelemään vaivaa, Levottomat jalat ry:n toiminnassakin vaikuttava Aila harmittelee.

Ailalla levottomat jalat tunnistettiin sattumalta.

– Olin korvaklinikalla tutkimuksissa tasapainohäiriöistä, jonka yhteydessä minulla epäiltiin myös MS-tautia. Neurologian polilla lääkäri suositteli minulle unipatjatutkimusta.

– ¬Muistan elävästi, kuinka unipatjatutkimuksen jälkeen päivittelin läheisilleni, että sen kerran kun untani tutkitaan, yö on tietysti levollinen, Aila kertaa vuosien takaisia tapahtumia.

Lääkärin näkemys oli kuitenkin toinen.

– Tutkimustulosten perusteella oli lääkärin mukaan täysin selvää, että kärsin levottomista jaloista, Aila naurahtaa.

Levottomien jalkojen diagnosoinnin haasteena onkin juuri se, että iso osa oireilusta tapahtuu öisin.

– Vaikka nukkuisi huonolaatuista unta, sitä on yleensä sen verran tiedostamattomassa tilassa, ettei oireilua tai ainakaan sen voimakkuutta tiedosta. Siitä huolimatta oireyhtymä heikentää unenlaatua ja aiheuttaa päiväväsymystä, Aila kuvailee sairauden problematiikkaa.

– Kun vaivan kanssa on elänyt ikänsä, ei myöskään ole vertailukohtaa. Sairaus on perinnöllinen, ja lapsuudenkodissani sekä aikuiset että lapset juoksivat öisin kilpaa, nainen jatkaa.

Tyypillisesti levottomat jalat oireilee kuitenkin myös muulloin kuin unessa.

– Se on sellainen tunne, että kun menee sänkyyn ja koittaa rauhoittua ja nukahtaa, niin jalat huutavat että hei kuule, ei muuta kuin baanalle. Toisinaan on sellainen olo, että tekisi mieli repiä pohjelihas irti, jotta meno rauhoittuisi, Aila kuvailee.

Oireet poikkeavat selkeästi lihaskrampin tai suonenvedon tuntemuksista.

– Tunnetta on hankala kuvailla, mutta se voi olla kutinaa, kihelmöintiä tai särkyä, joka saa aikaan pakonomaisen tarpeen liikuttaa raajoja. Joskus kipu on niin sietämätön, että sitä tekee mitä vaan päästäkseen siitä eroon. Olen muun muassa seissyt lokakuussa jääkylmässä Suomenlahdessa ja ajatellut, että kun olen kylmästä sinisenä niin kipukin häviää. Mutta eihän se häviä, nainen kertoo.

Levottomien jalkojen aiheuttama unettomuus vaikuttaa myös psyykeeseen.

– Ennen sairauden hoitoa elin todella raskaita aikoja. Kun päivästä toiseen painaa valvottujen öiden jälkeen töissä, niin sitä on mentaalitasolla aika kovilla. Tutkimustiedon mukaan levottomista jaloista kärsivillä onkin korkea itsemurha-alttius, enkä oman kokemukseni perusteella ihmettele lainkaan, Aila sanoo.

Sairaus heijastuu myös kanssanukkujiin.

– Puolisoni sanoi aikoinaan, että en mitään pahaa ole tehnyt, mutta akka potkii silti pois sängystä joka yö, Aila virnistää.

Aila Hänninen on levottomien öiden kokemusasiantuntija

Tutkimustietoa ja vertaistukea

Ailan kokemuksen mukaan levottomat jalat on käsitteenä useille terveydenhuollon ammattilaisillekin tuntematon, vaikka tutkimustietoa on olemassa.

– Lääkehoito auttaa, mutta en näe loputonta lääkityksen lisäämistä ratkaisuna. Toivoisinkin enemmän tietoisuuden lisäämistä lääkkeettömistä hoitovaihtoehdoista. Moni saa apua esimerkiksi painopeitosta, villasukien käytöstä ja rautalisän syömisestä. Alhainen ferritiiniarvo lisää alttiutta yöjuoksuihin, Aila tietää.

Tärkeintä on ymmärtää sairauden vakavuus.

– Pahinta on, jos vaiva pistetään korvien välin piikkiin, Aila painottaa ja kannustaa hakeutumaan lääkärin tutkimuksiin ja vertaistuen pariin matalalla kynnyksellä, mikäli jalat tuntuvat hankalilta tai päiväväsymys on jatkuvaa.

 

LUE LISÄÄ: Unilääketieteen erikoislääkäri Henri Tuomilehdon mukaan suurin ongelma suomalaisten unihäiriöiden taustalla on se, ettei niitä tunnisteta.