Sara Tähtisen elämä heitti häränpyllyä, kun kutinasta tuli elämän keskipiste. Ilman selittävää tekijää iholle alkoi muodostua paiseita, joiden kutina koetteli yöunia ja henkistä jaksamista.

– Siihen aikaan kyhmykutina oli vieläkin tuntemattomampi kuin nykyisin, ja sain juosta lääkäreillä pitkään, ennen kuin sain lopulta lähetteen ihotautilääkärille, jossa sairaus diagnosoitiin. Alkuun ihosairauteni pistettiin pääkopan piikkiin, mikä oli raskasta ja turhauttavaa, Sara muistelee.

Omasta kokemuksestaan oppineena Sara kannustaa iho-ongelmista kärsiviä vaatimaan sinnikkäästi lähetettä ihotautilääkärille.

– Monet ihosairaudet ovat yleislääkäreille tuntemattomia, ja vastaanotolta rikastuu perusvoiteiden, kortisonien ja antihistamiinireseptien verran. Jos niistä ei ole apua, kannattaa vaatia lähetettä erikoislääkärin vastaanotolle.

Kivulias kutina

Sara sairastaa taudin aggressiivista muotoa, jossa kyhmyjä ilmaantuu kaikkialle kehoa. Kutina on jatkuvaa, eikä parantavaa hoitoa ole.

– Alkuun en pystynyt tekemään mitään, ja jouduin jäämään pois oireiden vuoksi työelämästäkin. Kutinan aiheuttamaa terveyshaittaa aliarvioidaan, vaikka se on tieteellisesti yksi kivun muoto, joka pahimmillaan vie toimintakyvyn, nykyisin Allergia- iho- ja astmaliiton toiminnassa vaikuttava Tähtinen sanoo.

Lämpötilan muutokset ja hikoilu pahentavat oireita.

– Tärkeintä on, että iho pääsee hengittämään. Esimerkiksi lakana yöllä ihoa vasten tukkii ihoa ja voimistaa kutinaa. Minulla on ollut jo vuosia unilääkkeet käytössä, jotta saisin nukuttua edes vähän.

Saran sairautta on hoidettu vuosien varrella voiteilla, kortisonilla, pistoshoidoilla ja antihistamiineilla.

– Nyt uutena hoitomuotona olen viimeisen kuukauden ajan saanut biologista lääkettä, joka on ensimmäinen hoito, jonka tulokset lupailevat hyvää, Sara sanoo toiveikkaana.

Toistaiseksi näyttää kuitenkin vielä siltä, että kyhmyt ovat tuoneet elämänkumppaniksi ikuisen kutinan.


– Kylmäkuuma-shokkihoidot, suihkuttelu, rasvaaminen, sekä kahvin ja tanniinin välttäminen ovat pieniä kotikonsteja, joista on vähän apua oireiden hallinnassa. Hanskojakin käytän raapimisen hillitsemiseksi, mutta onnistun saamaan ihoni verille niistä huolimatta, Sara toteaa.

Vaikeimpina aikoina vertaistuki ja yhdistystoiminta ovat kannatelleet.

– Pidän kutinaryhmää kaikille kutinasta kärsiville ihosairaille ja olen mukana Allergia- iho- ja astmaliiton toiminnassa. Vertaistuessa on voimaa, yhdessä jaksamme paremmin, Tähtinen rohkaisee.

Mikä kyhmykutina?

  • Kyhmykutina eli prurigo norularis on krooninen ihosairaus, jossa vartalolle ilmaantuu voimakkaasti kutiavia kyhmyjä. Ne esiintyvät tyypillisesti raajoissa, mutta toisinaan myös koko vartalolla.
  • Suuri osa kyhmykutinaa sairastavista on atoopikkoja, ja joka toisella tauti alkaa äkillisesti ilman selittäjää. Viidesosalla potilaista kyhmykutina alkaa hyönteisen pistosta.
  • Äkillisesti alkava kyhmykutina ei ole ennaltaehkäistävissä. Sen sijaan hyönteisen pureman seurauksena syntyvän taudin puhkeamista voi välttää hoitamalla piston aiheuttaman kutinapesäkkeen pois tehokkaasti parin viikon sisällä, ettei kutina pääse kroonistumaan. Kutinapesäkkeen hoitamiseen tarvitaan yleensä lääkärin määräämää kortisonivoidetta
Lähde: Terveyskirjasto