Vuosi 2016. Kaj Kunnas elää tervettä, aktiivista ja hyvää elämää. Ylipainoa ei ole, mies ei tupakoi eikä juuri alkoholin kanssa läträä. Urheilun parissa töitä tekevä mies on itsekin hyvässä kunnossa. Kunnas on edellisenä iltana palannut työkeikalta Puolasta, mutta herää silti pirteänä uuteen päivään ja valmistautuu lähtemään työpaikalleen Ylelle Helsingin Pasilaan kotoaan Karjaalta.

– Muistan tuon aamun hyvin. Olin yksin kotona, tyttäreni olivat maailmalla ja vaimo työmatkalla Vaasassa. Herätessäni vointini oli moitteeton. Tuumailin vielä hampaita pestessäni kello 07.40, että minulla on hyvin aikaa, Ylellä piti olla vasta kello 09.30, Kunnas kertaa ikimuistoisen aamun yksityiskohtia.
 

Muutaman minuutin kuluttua alkoi kuitenkin tapahtua kummia.

– Heitin dödöt kainaloon, mutten saanut nostettua purkkia takaisin hyllylle. Autoin vasurilla oikeaa kättäni toimimaan ja istahdin pöntölle. Olo oli edelleen hyvä, ei tehnyt kipeää. Sitten tuli tunne, että joku kaataa lämmintä hunajaa päähäni ja se valuu poskeani pitkin alaspäin, Kaitsu kuvailee aivoinfarktin ensioireitaan. Kunnas nousi ylös, kurkkasi peiliin ja huomasi poskensa roikkuvan.
 
– Säpsähdin sitä ja katsoin kelloa. 07.42. Aloin juttelemaan itseni kanssa, mutta puhe meni niin sörsselöiseksi, ettei siitä mitään tullut. Siltä istumalta juoksin naapurin ovikellolle, mistä minulle soitettiin ambulanssi.

 

Apu tuli nopeasti.

– Ambulanssi oli pihassa kello 07.50. Ensihoitajat Markus ja Marja kyselivät alkuun, olenko kännissä. Parhaan kykyni mukaan viitoin kieltävän vastauksen, jolloin Marja totesi että aivoinfarkti, ja Markus soitti minulle Meilahteen liuotushoidon, Kunnas kertaa.
 

Perillä Meilahdessa oltiin jo ennen yhdeksää.

– Vasta jälkikäteen ymmärsin, miten arvokasta toiminnan ripeys oli. Kuulemani mukaan aivosoluja kuoli aivoninfarktin aikana 6000 minuuttia kohden, Kaitsu toteaa.
 

Kunnas ei säästele kehuja puhuessaan Suomen terveydenhuollosta.

– Tehohoito oli kuin olisi formulavarikolla ollut, niin ammattimaista ja sujuvaa hoitohenkilökunnan toiminta oli. Jokainen tiesi just tasan tarkkaan mitä teki, legendaarinen urheilutoimittaja vertaa.
 
 

”En olekaan kuolematon”

 

Kaj Kunnas 

Kokemus veti Kunnaksen nöyräksi. Terveys sai uuden merkityksen.

– Heti kärkeen en osannut pelätä tapahtunutta, sillä en ymmärtänyt miten vakava juttu aivoinfarkti on. Todellinen säikähdys tuli vasta jälkikäteen, kun aloin hahmottaa miten lähellä hengenlähtö oli. Tajusin, etten olekaan kuolematon ja sitä saattaa kuukahtaa koska tahansa.
 

Kunnas teki kahdeksan kuukauden ajan osa-aikaista työpäivää, mutta irtisanoutui työstään Ylellä huhtikuussa 2017.

– Irtisanouduin ennen kuin työni olisi muuttunut taas täyspäiväiseksi. Oma aivoinfarktini ja vaimoni samana vuonna sairastama rintasyöpä havahduttivat siihen, että elämä on nyt eikä sit. Päätimme, että sitä kans eletään nyt.
 
–Koitan elää vähän rauhallisemmin, vaikka vaikeaahan se tällaiselle Vili Vilperille on, Kaitsu virnistää.

 

Kunnas muistaa olla terveydestään kiitollinen vuoden jokaisena päivänä. 

– Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan, mies kiteyttää ja tietää mistä puhuu.
 

Kaitsu nimittäin tavoitettiin haastatteluun sairaalapediltä.

– Allergiaksi luulemani oireilu paljastuikin vyöruusuksi, jota parhaillaan selvitellään ja hoidetaan, Kunnas sanoo ja kiittää jälleen maamme terveydenhuoltoa.