Anne sairastui pieniläiskäiseen psoriasikseen teinityttönä solariumkokeilun jälkeen.

– Poltin itseni ja sain todella pahan valoihottuman. Kun se parani, iho jäi pysyvästi täplikkääksi ja diagnoosi oli selvä.
 

Annella ihopsoriasis on näkynyt säärien ja käsivarsien läikikkäänä ihottumana.

– Olen siinä mielessä onnekas, että psoriasikseni ei ole koskaan kutissut. Suurin haitta on jatkuvan rasvauksen työläys ja kosmeettinen kiusa, mutta itsetuntoni on ollut aina niin hyvä, etten ole juuri ulkoisesta haitasta välittänyt, nainen kertoo.
 

Sen sijaan ihottuma on tuntunut häiritsevän ulkopuolelta tulevia ihmisiä.

– Yleisillä paikoilla täysin tuntemattomat aikuiset ovat saattaneet kesäisin kommentoida, että miksi kuljet tuollaisissa vaatteissa, eihän tuo ole kaunista, laita nyt pitkähihainen päällesi. Olen antanut tällaisille kommenteille piut paut ja sanonut takaisin sen sijaan, että olisin häpeillyt itseäni, Anne kertoo.
 

Omalla esimerkillään Koponen rohkaisee myös vertaisiaan avaamaan suun ja puhumaan avoimesti ihosairaudestaan.

– Tilannetta ei lainkaan helpota se, jos me täpläiset hävetään itseämme. Koen, että paras tapa tulla toimeen asian kanssa on avata suu ja kertoa mistä on kysymys, jos huomaa ihmisten tuijottavan tai puhuvan selän takana.
 

Toisin kuin aikuiset, lapset ovat suhtautuneet täplikkyyteen ihanan uteliaasti ja vilpittömän avoimesti. 

– Kaunein kommentti, mitä olen koskaan saanut, tuli pienen tytön suusta kesäpäivänä ollessani ystävieni kanssa rannalla.Lapsi tuijotti ensin pitkään todella laikukasta kehoani ja sitten iloisena huudahti että ”katso äiti, lepardi”, Anne muistelee vuosien takaista tapahtumaa nauraen. 
 
– Tytön äiti oli noloissaan, mutta minua tytön reaktio ilahdutti. Aikuiset katsovat ja kyräilevät, mutta lapset ovat avoimia. Meillä aikuisilla olisi paljon lapsilta opittavaa, nainen jatkaa.

 

Anne Koponen, 56

 

Ihopsorin kaveriksi nivelpsori

Anne on tullut aina hyvin toimeen ihopsoriaksensa kanssa, mutta vuonna 2006 diagnosoidun nivelpsoriaksen kanssa oli alkuun vaikeaa.

– Hakeuduin purentavian vuoksi hammaslääkäriin, kun leuka- ja päänsärky kävivät sietämättömiksi. Hammaslääkäri totesi, että ei tämä purennasta johdu ja lähetti minut reumapolille, josta sain nivelpsoriasiksen diagnoosin.
 
– Alkuun kivut olivat niin kovat, että mieheni sitoi kengännauhani ja napitti takkini. Aamulla kesti vartti ennen kuin pääsin ylös, kun jouduin miettimään mitä jäsentä pystyn liikuttamaan ilman että taju lähtee, Ann muistelee.
 

Biologinen lääkitys muutti elämän ratkaisevasti.

– Kipuja on edelleen silloin tällöin, mutta pärjään särkylääkkeiden voimalla. 
 

Biologisen lääkityksen seurauksena tapahtui myös yllättävä ihme. 

– Sain lääkkeen nivelpsoriasikseen, mutta sivuvaikutuksena ihoni parani pysyvästi. Eräänä aamuna kolmannen pistoskerran jälkeen heräsin, ja ihoni oli täysin puhdas. 19-vuotias poikani totesi minut nähdessään, että äiti miten olet noin oudon näköinen, kun minulla ei yhtäkkiä ollutkaan pilkun pilkkua missään, Anne juttelee iloisena.
 

Lääkityksen lisäksi Anne huolehtii psoriasiksesta terveellisillä elämäntavoilla.

– Elintavat vaikuttavat psoriasikseen. Etenkin aikoinaan huomasin, että ihoni paljastaa usein myös sen, mitä korvieni välissä liikkuu. Jos mieli oli maassa, myös iho reagoi. Toinen ärsytystekijä oli alkoholi. Erityisesti nuorempana kosteat festarikesät saivat ihon kirkumaan entistäkin punaisempana. Nyt tilanne on toinen, nainen muistelee hymyillen.